sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lapion varressa

Lentopalloverkko oli ensimmäisiä tavaroita, joita investoimme reissuumme, sillä olimme päättäneet viedä lentopallon ilosanomaa mukanamme! Kymmenen päivän Istah-lomalla sitten tartuimme toimeen ja rakensimme parin paikallisen avustuksella kentän. Ystävämme Pikku-Mo etsi meille vahvat tikut metsiköstä ja Bala-aasilla kuljetti ne koulun pihalle. Big-Mo liittyi remmiin ja hetkessä kenttä oli pystyssä! Tätä ennen olimme kylläkin pari päivää raivanneet alueetta kentälle ja odottaneet apua. Olimme todella iloisia, kun saimme ensimmäistä kertaa ihailla valmista kenttää.

Tikut piti kaivaa syvälle maahan ja verkko löystyi sen verran tuulessa, että pian totesimme tikut liian lyhyiksi. Olimme jo päässeet pelin makuun, joten pelikaverimme auttoivat ystävällisesti meitä löytämään ja vaihtamaan pidemmät tikut. Kyläläiset ovat alkaneet jo meidän kanssa tottua, että asioiden on parempi tapahtua tai otamme ohjat omiin käsiin. 😅


Tästä se lähtee...
Jättiläiset hommissa

Hiekan hakua - local way!
Loppusuoralla on hymy herkässä!
Verkko kohdilleen.
Pieni ja iso -yhteistyö on voimaa! 
Voittajafiilis!
Loppulomasta innostuimme vielä rakentamaan jalkapallokentän koululaisille, koska he rakastavat pelata jalkapalloa. Mass etsi meille neljä tukevaa tikkua ja mehän aloimme hommiin. Kyläläiset katsoivat hieman pitkään, kun me kaivoimme kuoppia maalitolpille keskipäivän paahteisimpaan aikaan. Suomalaisella sisulla väänsimme kentän kahdessa päivässä valmiiksi. Työskentelimme keskipäivällä sen vuoksi, että meillä oli silloin parhaiten aikaa. Aamupäivät meni koulussa opettaessa sekä seuraavia päiviä suunnitellen ja valmistellen. Illan viiletessä pelasimme biitsiä, kävimme juoksemassa tai tapasimme ystäviämme muuten vain.


Vihdoin lapset saa jalkapallomaalit!
Loppusiivous!
Pelit alkakoon.
Lapion varressa huhkiessa opimme, että oman työpanoksen antaminen on paras tapa auttaa tällä. Saimme molemmat kentät rakennettua lähes ilmaiseksi, mutta paljon siihen tarvittiin tahtoa, sinniä ja työtä. Ollaan sitä mieltä, ettei tänne kannata koskaan lähettää suoraan rahaa vaan tulla itse rahojen kanssa ja tehdä työ alusta loppuun

Paikallisilta saa kyllä apua kuhan jaksaa odottaa ja pyytää, mutta itsestään mitään ei tapahdu ja rahat katoavat ties kenen taskuun. Niin helppo tapa, kun se meille länsimaisille olisi vipata suoraan rahaa tänne, mutta olemme todella todistaneet sen täällä omin silmin, ettei se vain toimi.

Ei tätä meininkiä täällä voi vain käsittää, ellei itse tule katsomaan. Reissu on ollut kyllä mieletön oppitunti meille. Olemme valtavan onnellisia, että olemme saaneet kokea kaiken tämän iloineen ja haasteineen!

Hikisen urakan jälkeen oli ilo katsella työmme jälkeä. Ennen niin autio koulupiha alkoi näyttää kodikkaammalta. Vielä joku päivä haaveille rakentavamme sinne leikkikentän kylän lapsille!

-Heidi

1 kommentti:

  1. Te ootte ihan mielettömiä sisupusseja!! Huippua varmasti ollut ja mieltä avartavaa . :) ihana ku tuutte kuitenkin takaisin kohta :) <3

    VastaaPoista