lauantai 2. huhtikuuta 2016

Onnellinen loppu

Lukijoiden toiveesta jatko-osa hääpostaukseen. Kuten otsikko jo kertoo, niin kaikki on taas hyvin. Tää on vaan niin Afrikka!
Ilta ehti synketä ja kello kävi jo yhdeksää, mutta lähtöä ei kuulunut. Meillä oli tärkeet lääkkeet kotona ja monta monituista super oleellista asiaa hoitamatta ennen seuraavan aamun lähtöä Banjuliin uusimaan leimoja meidän passeihin
Siinä vaiheessa oli ihan pakko hermostua ihan toden teolla ja auttoi se näymän sittenkin täällläkin! Johan alkoi tapahtua. Meille kannettiin ruokaa ja hevosta alettiin valmistella lähtökuntoon. Ilman meidän avautumista oltas oltu siellä puolille öin ainakin...
Sitten seuraskin koko reissun parhaat hetket! Nimittäin mitä vauhdikkain hevoskyyti läpi savannien. Joka puolella oli säkkipimeää eikä meillä ollut valoa, mutta hevonen tunsi onneksi tien. Hevoskuski oli päättänyt auttaa meitä sen mitä pystyi ja ajoi hevosta kuin hullu. Meinattiinhan siinä ajaa kolari ensin mopon ja sitten toisen hevoskärryn kaa. Molemmat oli niin lähellä, etten tajua miten selvittiin niistä. Enkelit matkassa! Vauhtia ei hidastettu vaan me puristettiin vaan tiukemmin kärryn reunoista kiinni.
Olihan se mieletön kokemus kiitää Afrikan tähtitaivaan alla keskellä tuntematonta. Luikautettiin siinä pari laulua ja nautittiin vauhdin hurmasta.

Tässä meidän huippu kuski!
Hevoskuski oli niin ystävällinen, että lupasi tulla viemään meidät aamulla viereisen kylän gelegele-pysäkille. Afrikkalaisista poiketen tää mies oli tosissaan aamulla odottamassa meitä, mutta hevosen sijaan nyt alla olikin moottoripyörä. Ei muutako siskot kyytille ja menoks! Olihan se kokemus istua raidan kyydissä ilman kypärää puhumattakaan muista kamppeista

Raidalla Albredaan!
Tästä starttasi meidän matka Barraan gambian siskomme Fatoun ja veljemme Alieun kanssa. Meillä oli yhdessä mahtava reissu ja tärkeintä, että saimme uudet leimat passeihin. Meidän perhe on aivan paras! Niin ihania uusia sisaruksia meillä. Ne pitää niin hyvää huolta meistä

Survouduttiin gelegeleen ja sitten vain menoksi.
Paikallista liikennekulttuuria. Poitsu seisoo auton perällä varvassandaalit jalassa 😅
Kovasti yritetään syödä paikallista "pikaruokaa". Meidän gambian sisaruksilla oli hauskaa!
Kaupungissa näki bussinkin! Yleensä täällä liikutaan aina gelegeleillä eli pakuilla, jotka on tungettu täyteen porukkaa ja loput istuu katolla.
Meillä oli hauskaa kuten kuvasta näkyy! 😄 Sivulla näkyy muuten yks gelegele.
Paluumatka taitettiin iha yliromulla gelegelellä. Ei ollut yhtään ylläri, et kesken matkan siitä tussahti rengas.
Väki vain ulos ja renkaiden vaihtoon. Lopulta päästiin tuolla romulla kuitenkin perille kotikyläämme.
Ostettiin kaupungista värkit juhlaruokaan, sillä perhe halusi valmistaa meille kana-aterian. Se on suuri kunnianosoitus täällä!
Fatoun ja Bayn (yks perheemme pojista) kanssa teurastettiin perheen kukko. Tarleena otti mielummin sillä aikaa suihkun. 😅 Olihan se melkoinen kokemus!
Tässä aterian valmistus vihdoin loppusuoralla. Ei enää tämä kukko kieku pihalla. Täytyy sanoa, että oli parasta kanaa (kukkoa) ikinä!
Vieläkin hymyilyttää, kun oli niin hieno ja kokemusrikas päivä! Näitä lisää.
-Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti