Varaslähtö kesään: Oppimisen ilo

Ensimmäisellä viikolla oltiin melko shokissa, sillä kaikki ympärillä oleva oli täysin uutta. Kaikki itsestäänselvät asiatkin tuli opetella uudestaan eikä mikään ollut tuttua ja turvallista. Olimme saaneet edellisiltä tytöiltä kyllä hyvää infoa, mutta ei tätä voinut kuvitellakaan ennenkuin itse tuli paikanpäälle. Elämä on niin ihmeellisen erilaista, mutta päiväpäivältä tämä kaikki tuntuu normaalimmalta.

Eka koulupäivä seurattiin edellisiä opettajia ja seuraavana päivänä ei auttanut kuin ottaa iso haaste vastaan ja ryhtyä opettamaan, sillä edelliset tytöt lähtivät kotimatkalle.
Ensimmäinen meidän pitämä koulupäivä oli aika kaoottinen - ainakin meidän silmin, sillä olimme tottuneet suomalaiseen koululaitokseen. Meno on melkoisen päinvastaista täällä, joten päivän päätteksi olimme todella väsyneitä ja toivottomia. Ajattelimme, että emme ikinä pystyisi hallitsemaan niin suurta ryhmää ilman samaa kieltä. Myönnettäköön, että mielessä kävi jo ekan päivän jälkeen luovuttaminen. Miten ikinä jaksaisimme opettaa monta viikkoa? Samalla olimme pettyneitä, sillä olimme tulleet tänne ideoita pursuten ja taittaneet pitkän matkan. Todellisuua iski vasten kasvoja ja huomasimme, että aikamme kuluisi lähes kokonaan opettamisen sijaan jatkuvaan kurinpitoon sekä kaaosten ennaltaehkäisemiseen.

Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaikka en edelleenkään tiedä mistä kaivoimme ensimmäisinä päivinä lisäenergiaa. Päätimme olla sinnikkäitä ja tuoda omia ideoitamme ja oppimiamme kasvatus- sekä opetusmetodeja. Aloitimme varovaisesti, mutta hiljalleen olemme voineet tuoda lapsille vapaitakin harjoitteita. Olemme lapsista todella ylpeitä, sillä he ovat ottaneet todella suuria harppauksia eteenpäin kuluneiden viikkojen aikana.

Kasvatus ja kurinpito on jäänyt jo toissijaiseksi ja pystymme opettamaan ihan todenteolla. Tähän väliin täytyy kuitenkin lisätä, että emme me ihan kahdestaan tästä kaikesta selviäisi, vaan meillä on paikallinen vapaaehtoinen poika avustamassa, joka pitää kuria yllä ja toimii tulkkina. Tämä poika on ollut kyllä täydellinen aarre!

Lapset kokosivat eläinkorteilla ryhmissä erilaisia Afrikan eläimiä.

Olemme halunneet tuoda lapsille paljon onnistumisen kokemuksia ja oppimisen iloa erilaisten harjoitteiden avulla. Täällä lapset eivät ole saaneet harjoitella edes vapaata leikkiä, joten sitä on treenattu välitunneilla. Varastaminen ja toisten lyöminen on arkipäivää eikä asioita osata välttämättä jakaa. Olemme halunneet opettaa lapsia, että yhteisleikki ei suju ilman kaikkien panosta. Jokaisella on paljon kivempaa, jos asiat osataan jakaa yhteisesti. Samalla olemme halunneet näyttää lapsille, että vapaamuotoinen leikki on täysin hyväksyttävää. Lapsien olisi hyvä oppia leikkimään, sillä ajattelemme sen olevan yksi parhaista oppimisen välineistä. Lapsi oppii parhaiten leikkiessään ja samalla kehittää vuorovaikutustaitojaan ihan huomaamattaan.

Kokeiltiin lasten kanssa rehellistä ryhmätyöskentelyä. Olihan se kuuluisa luova kaaos, mutta kannatti kokeilla! Osalla meni vähän tappeluksi, mutta suurin osa alkoi oppia ryhmätyöskentelyn onnistumisen edellytyksiä. Mahtavaa vuorovaikutustreeniä näille lapsille! Ja kun tätäkään ei tee liian pitkiä aikoja kerralla, niin opet ei ehdi väsähtää 😉

Osa nurseryn lapsista on vielä niin nuoria, että olemme saaneet tosissaan miettiä kaikille toimivia harjoitteita. Hiljalleen olemme pystyneet kuitenkin myös eriyttämään, sillä olemme oppineet tuntemaan lapsia paremmin. Rima on kuitenkin laskettava todella matalalle ja tärkeintä on, että jokainen yrittää. Meidän mielestämme näin pienten lasten kohdalla lopputuloksella ei ole mitään painoarvoa, sillä he ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Positiivista palautetta yritämme viljellä pienistäkin asioistakin ja etenkin haastavimpien oppilaiden kohdalla olemme tuplanneet kehujen määrää. Uskokaa tai älkää, mutta se on todella toiminut!

Pienten lasten kohdalla tulee käyttää todella erilaisia menetelmiä ja osata varioida niitä tarpeen tullen. Olemme huomanneet, että lapset eivät kauaa jaksa keskittyä yhteen asiaan, joten opetustuokioiden tulee olla todella lyhyitä ja vaihtelevia. Motivaatioita tulee pitää yllä myös erilaisilla toiminnallisilla harjoitteilla, sillä lapset eivät vain jaksa istua paikoillaan ja toistaa opettajan perässä. Tämä on mielestämme täysin ymmärrettävää emmekä missään tapauksessa halua vaatia sitä oppilailtamme. Olemme yleensä suunnitelleet koulupäivän etukäteen ja valmistelleet materiaalit, jolloin lapsille voi tarpeen tullen vetaista suunniteltua aktiviteettia. Täällä materiaalien valmistelu vaatii vain hieman enemmän sinniä, sillä me opettajat toimimme kopiokoneina. Viimeviikolla piirsimme esimerkiksi G-kirjaimia pistein noin 50 oppilaalle! Tämän jälkeen en takuulla valita hitaasta kopiokoneesta tai materiaalien valmistelusta Suomessa - sielläon kaikki niin kädenulottuvilla!

Kaikista parasta on ollut huomata lasten kehitys ja nähdä lasten kirkkaana loistavat silmät - oppimisen ilo heijastuu lapsista! Näihin lapsii panostaa mielellään ja olemme oppineet heiltä ihan valtavasti. Parasta on, että saamme vapaasti kokeilla eri menetelmiä eikä kukaan ole arvostelemassa. Täällä oppii asiat vain kokeilemalla ja se on kehittänyt meitä valtavasti. Tiimiopettajuus todella toimii ja se on ollut suuri voimavara. Kahden opettajan ja yhden paikallisen avustajan voimin olemme saaneet pidettyä luokan hallinnassa ja kehitys on ollut huimaa. Erittäin suuri kiitos edellisille opettajille, jotka ovat tehneet kovan pohjatyön. Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Nyt olemme saaneet vain opettaa!

Viime viikolla uskallettiin antaa jo helmiä lapsille. Tarkoituksena oli hienomotoriikan kehitys. Annoimme yhden helmipussin, joka tuli jakaa ryhmäläisten kesken. Pelkäsimme tämän olevan katastrofi, mutta lapset pujottelivat helmiä aivan tohkeissaan. Jokainen oppilas keskittyi 100%: sti ja olimme aivan sanattomia hämmästyksestä.